Alkanut vuosikymmen on Euroopan unionin kansainväliselle asemalle tärkeä murrosvaihe. Globaalien valtasuhteiden muutos ja moninapaistuminen jatkuvat. EU ja Yhdysvallat joutuvat entistä useammin neuvottelupöytään Kiinan, Intian ja muiden nousevien talouksien kanssa. Maailmanpolitiikan keskiöön on noussut ongelmia, joiden ratkaiseminen ei ole mahdollista paikallisella tai alueellisella tasolla – esimerkkeinä ilmastonmuutos, luonnonvarojen riittävyys, äärimmäinen köyhyys tai maailmantalouden rakenteelliset kysymykset. Viime vuosikymmeninä eurooppalainen yhteistyö ja yhdentyminen ovat saaneet pääasiallisen kimmokkeensa alueen sisäisistä ongelmista. 2010-luvulla EU-yhteistyön voidaan odottaa rakentuvan entistä selvemmin ulkosuhteiden varaan, vastauksena globaaleihin muutoksiin. Tätä myös kansalaiset odottavat unionilta. Uudessa tilanteessa EU voi menestyä vain vahvistamalla ulkopolitiikkaansa ja pelaamalla yhteen.

Olen lukenut muutamia perusoppikirjoja, joita käytetään kansalaisuuden opettamiseen kouluissa ja yliopistoissa. Luettuani niitä en voi ymmärtää, kuinka kukaan voi välttyä siltä johtopäätökseltä, että ihmisellä olisi oltava tietosanakirjan tekijän into ja rajattomasti aikaa edessään. – – Eräässä 500-sivuisessa tiiviissä ja monipolvisessa kirjassa hänelle kerrotaan kaupungin ongelmista, valtiollisista ongelmista, kansallisista ongelmista, kansainvälisistä ongelmista, luottamukseen liittyvistä ongelmista, kuljetukseen liittyvistä ongelmista ja niin edespäin ad infinitum. – – En löydä aikaa sen tekemiseen, mitä demokratiateoria minulta odottaa, nimittäin ilmaisemisen arvoisen mielipiteen muodostamiseen kaikista niistä asioista, joita itsehallinnollinen yhteisö joutuu kohtaamaan.