3.B Valokuva: Pyhä Henki 2
4.A Tekstikatkelma: Matteuksen evankeliumin jakeet 18:1–10
4.B Tekstikatkelma: Enkelit Matteuksen evankeliumissa
4.C Tekstikatkelma: Enkelien sunnuntai
1 Kohta sen jälkeen opetuslapset tulivat Jeesuksen luo ja kysyivät: "Kuka on suurin taivasten valtakunnassa?" 2 Silloin Jeesus kutsui luokseen lapsen, asetti hänet heidän keskelleen 3 ja sanoi: "Totisesti: ellette käänny ja tule lasten kaltaisiksi, te ette pääse taivasten valtakuntaan. 4 Se, joka nöyrtyy tämän lapsen kaltaiseksi, on suurin taivasten valtakunnassa. 5 Ja joka minun nimessäni ottaa luokseen yhdenkin tällaisen lapsen, se ottaa luokseen minut. 6 Mutta jos joku johdattaa lankeemukseen yhdenkin näistä vähäisistä, jotka uskovat minuun, hänelle olisi parempi, että hänen kaulaansa pantaisiin myllynkivi ja hänet upotettaisiin meren syvyyteen. 7 "Voi tätä maailmaa ja sen viettelyksiä! Viettelysten täytyy kyllä tulla, mutta voi sitä ihmistä, jonka kautta ne tulevat! 8 Jos kätesi tai jalkasi viettelee sinua, hakkaa se poikki ja heitä pois. Onhan parempi, että käsipuolena tai jalkapuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat kädet ja jalat tallella heitetään ikuiseen tuleen. 9 Ja jos silmäsi viettelee sinua, repäise se irti ja heitä menemään. Onhan parempi, että silmäpuolena pääset sisälle elämään, kuin että sinut molemmat silmät tallella heitetään helvetin tuleen. 10 "Katsokaa, ettette halveksi yhtäkään näistä vähäisistä. Sillä minä sanon teille: heidän enkelinsä saavat taivaissa joka hetki katsella minun taivaallisen Isäni kasvoja.
Evankeliumiteksti on osa laajempaa opetusta, jolle raamatunkäännöskomitea on antanut otsikoksi ”Seurakunnan järjestys”. Se koostuu erilaisista, vain löyhästi yhteen liittyvistä jaksoista. – – Teksti koostuu kahdesta osasta: opetuslasten esittämästä kysymyksestä, kuka on suurin (jakeet 1‒6), sekä Jeesuksen sanoista viettelyksiä vastaan (jakeet 7‒10). Jae kuusi toimii siltana ensimmäisestä osasta toiseen, kun Jeesus varoittaa viettelemästä yhtäkään vähäistä lankeemukseen. – –
Matteus on saanut molemmat osat Markukselta (vrt. Mark. 9:33‒37 ja 42‒47). Markuksen esityksessä niiden välissä on Jeesuksen ja opetuslasten keskustelu vieraasta henkimanaajasta, mutta Matteus on jättänyt sen pois.
Jakson lopussa oleva ajatus jokaisen vähäisen omasta enkelistä on muodostunut tärkeäksi raamatulliseksi käännekohdaksi kristilliselle opetukselle suojelusenkeleistä. Ajatus ihmisiä suojaavista enkeleistä on melko harvinainen Uudessa Testamentissa. Yleensä enkelit toimivat Jumalan viestintuojina (esim. Matt. 1:20, 28:5) tai Jeesuksen palvelijoina ja seuralaisina (esim. Matt. 4:11, 16:27). – – Ajatus ihmistä suojaavasta ja johdattavasta hengestä tunnettiin monissa antiikin ajan kulttuureissa. Tunnettu on esimerkiksi Platonin opetus daimoneista, jotka johdattavat sielua tuonpuoleisuudessa (Platon, Faidon 108). Myös persialaisessa zarathustralaisuudessa tunnettiin niin hyvät kuin pahat enkelit, jotka johdattavat ihmisiä. Sama ajatus esiintyy monissa Qumranista löydetyissä ja muissa juutalaisissa teksteissä. – –
Näistä juurista kehittyi myös kristillinen oppi suojelusenkeleistä. Eräs vanhimmista ajatuksen esittäjistä oli 200-luvulla kirjoittanut Origenes, joka katsoi, että jokaista kristittyä johtaa hänen suojelusenkelinsä kasteesta lähtien. Joidenkin tulkitsijoiden mukaan suojelusenkeli on vain lapsilla, jotka ovat vielä epätäydellisiä. Aikuisia auttaa Jumala itse.
Lähde: Raimo Hakola & Outi Lehtipuu. Alussa oli Sana. Kirkkokäsikirjan evankeliumitekstien kommentaari. 1. vuosikerta. 2013.
Enkelien sunnuntai. Pakko sanoa, että minulle enkelit ovat vaikea aihe. Ollaan niin sanotusti epämukavuusalueella. Enkelit ovat tuntuneet omassa ajattelussa jotenkin turhilta ja ylimääräisiltä. Luterilaisessa uskossa on tottunut karttamaan pyhimyksiä ja henkiolentoja ja muita välikäsiä ihmisen ja Jumalan välillä. On tyytynyt tyytyväisesti siihen, että yhteys Jumalaan on suora ja esteetön, että Jeesus riittää välittäjäksi. Jeesus on silta, joka vie Jumalan luo.
Mutta kyllä enkelit kuuluvat myös luterilaiseen uskoon. Raamatussa kerrotaan enkeleistä. Jeesuskin puhuu enkeleistä. Siksi on nöyrryttävä ja astuttava pois omalta mukavuusalueelta ja kysyttävä päivän kysymys: Mihin niitä enkeleitä tarvitaan? Mikä on enkelien tehtävä? – –
Perjantaina katselin telkkarista Vain elämää -ohjelmaa. Oli Mikael Gabrielin päivä. Mikael ja Gabriel ovat molemmat arkkienkeleitä. – – Minulle jäi sellainen vahva tunne, että Mikael Gabriel on itse esimerkki ihmisestä, kolhitusta ja laiminlyödystä, jota on puolustettava ja suojeltava. Kenenkään ei pitäisi tarvita selvitä yksin, vaikka moni tahtookin selvitä yksin, vaikka moni tahtoo pitää kiinni roolista, jota ei mikään kosketa tai satuta. Mutta jokaista sattuu, jokaista koskee, jokainen kärsii, ja jokainen odottaa, että hänet otetaan todesta.
– – Enkelit ovat sanansaattajia, vierellä kulkijoita, jotka voivat viedä viestiä Jumalalle. Kun tuntuu, ettei ole ketään, joka kuuntelee tai tajuaa, on Jumala, jota kiinnostaa ja joka odottaa, että me kerromme, miten menee. Tarvitaan viestinviejiä, jotka kulkevat meidän luota taivaaseen ja kertovat meidän asiamme hänen kasvojensa edessä. Jumala kuulee. Jumala ei naura tai vähättele. Hänelle jokaisella on väliä. Hänelle voi jutella.
Siihen enkelit, sanansaattajat, meitä rohkaisee. Mutta enkelit tuovat viestiä myös toiseen suuntaan. Enkelten viesti antaa suojan. Enkelit kertovat, kuinka Jumala rakastaa maailmaa. Enkelten viesti jouluyönä: Jumala rakastaa, Vapahtaja on syntynyt. Enkelten viesti haudalla: Jumala rakastaa. Kristus on noussut kuolleista. Enkelten viesti meille: Elämä voittaa kuoleman. Hyvyys voittaa pahan. Rakkaus voittaa synnin. Taisteluita on, ja niitä ei voi väistää, mutta on hyvyyden suoja, rakkauden suoja, toivon suoja, Jumalan läsnäolon suoja, jonka turvissa voi kamppailuitaan käydä.
Enkelten viesti on rakkauden viesti. Ja hyvin sanoo myös tuo enkelten kaima Mikael Gabriel, joka taistelee hänkin, taistelee paremman maailman puolesta:
”Rakkaus eläimiä, ihmisiä, kaikkii kohtaan, rakkautta maailmaan lisää. – – meidän pitäis rakastaa kaikkii ihmisiä samalla tavalla, niin kodittomia kuin sodasta tulleita, ne on molemmat ihan samanlaisessa hädässä, meidän pitäis etsiä enemmän ratkaisuja eikä olla toisiamme vastaan tai asettaa jotain että toi on tota vastaan ja toi on tota vastaan vaan voitaisko me tehdä yhteistyötä ja etsiä yhdessä ratkaisuja.”
Voitaisko?
Lähde: Ville Tikkasen blogi, villetikkanen.blogspot.fi. Julkaistu 2.10.2016. Viitattu 10.10.2016.
6.A Video: Onnikka
Lähde: Onnikka. www.youtube.com. Julkaistu lastenkirkko.fi-sivuston Joulukalenterissa 2013. Viitattu 10.10.2016.
Lähde: Geographyprof 2015, kuvan pohjana olevat tiedot Pew Research Center 2014. commons.wikimedia.org. Viitattu 17.10.2016.
7.B Kartta: Muslimien määrä
– – Oxfordin yliopiston kansainvälisen historian professori Margaret MacMillan on mietteliäs. Esimerkkejä historian väärinkäytöksistä poliittisiin ja ideologisiin tarkoitusperiin on niin monta, ettei räikeimpien tapausten nimeäminen ole helppoa.
Ensimmäisenä mieleen tulee esimerkki nykypäivästä: äärijärjestö Isis.
”Isis esittää kultaisen islamilaisen menneisyyden harmonisessa kalifaatissa, joka murentui shiiojen ja sunnien kahtiajakoon, ja sitten tulivat ristiretkeilijät. Nyt Isis sanoo, että tällainen oli menneisyytemme ja se voi olla myös tulevaisuutemme.”
– – MacMillanin mukaan tietynlaisella kuvalla menneisyydestä pyritään lupaamaan jotakin tulevaisuudelle katsomalla menneisyyteen, jota ei todellisuudessa koskaan ollut – ainakaan sellaisena kuin lupaajat väittävät.
”Kuva on idealisoitu, liian yksinkertainen. Esimerkiksi (kommunistifilosofi Karl) Marx esitteli kommunismin, jossa kaikki olivat eläneet onnellisessa harmoniassa omistamatta mitään ja joka voitaisiin saavuttaa uudelleen”, MacMillan toteaa.
MacMillan muistuttaa, että myös Hitlerille historia toimi vihan synnyttämisen välineenä. Hitler osoitti yhden tietyn ihmisryhmän, juutalaiset, ja syytti heitä kaikesta, mitä ympärillä oli tapahtunut.
– – Professori huomauttaa, että historian merkitys vaihtelee ajasta ja paikasta riippuen. Esimerkiksi rauhan aikana demokraattisissa maissa ihmisiä ei menneisyys huoleta.
Se, keneen vääristynyt historiantulkinta uppoaa, riippuu paikasta ja vastaanottajasta.
”Jos ihmiset tuntevat historiaa, he näkevät väitteiden läpi.”
Heikko historiantuntemus helpottaa poliitikoiden pyrkimyksiä johtaa kansaa harhaan. Esimerkiksi Intian tilannetta MacMillan kuvailee omintakeiseksi.
”Hallitus tuottaa omaa versiotaan historiasta kertomalla, että Intia on aina ollut hindumaa. Samalla yritetään pyyhkiä pois koko maan muslimihistoria, vaikka Intia on täynnä monumentteja muistuttamassa siitä. Jos ihmiset eivät tunne menneisyyttä, he eivät voi haastaa annettua kuvaa.”
MacMillanin mukaan menneisyyden merkitys muovaantuu myös yhteiskunnan muutoksen myötä. Erityisesti länsimaissa uskonto ei ole enää entisenlaisessa auktoriteettiasemassa, eikä eliittejä kunnioiteta samalla tavalla kuin aiemmin.
”Historiasta on tullut eräänlainen korvike, ja sitä kutsutaan ’puolueettomaksi tuomariksi’. Ehkä me tänä päivänä turvaudumme historiaan ikään kuin tekojemme oikeuttajana.” – –
Kymmenen kohtuullista vaatimusta
- Elämäntavan syvällinen muutos on välttämätön. Pelkkä teknologia ei pelasta.
- Tarvitaan yhteisiä sitovia rajoituksia kulutukseen. Tulevien sukupolvien pöydästä syöminen on lopetettava.
- Energian käytön vähentäminen on ainoa mahdollisuus vastata riittävän nopeasti ilmastokriisin haasteeseen. Kulutusta on supistettava oikeudenmukaisesti ja hallitusti.
- Ydinenergian ja uraanikaivosten tilalle kotimainen, hajautettu ja uusiutuva energiantuotanto.
- Mainontaa on rajoitettava. Se luo keinotekoisia tarpeita.
- Paikallisen tiedon tuhoaminen on lopetettava. Kokemusperäistä viisautta tarvitaan ekologisesti kriisiytyvässä maailmassa.
- Luonnonvarojen kuluttamista on verotettava progressiivisesti.
- Asevarustelu on lopetettava. Se vie ihmiskunnalta voimavarat ilmastokriisin torjunnasta.
- Rajallisella maapallolla on luovuttava tavoittelemasta jatkuvaa kasvua.
- Kohtuus arvoonsa. Se on vapautta kulutusriippuvuuksista.