Ukrainassa on tuhoutunut jo puolitoista miljoonaa kotia. Astu sodan runtelemalle maaperälle ja näe hävitys.

24.2.2024 06:00
Ensimmäisenä Svitlana Kulykovska näki koirat. Niiden ruumiit lojuivat keskellä pihaa. Koirat oli ammuttu. Kulykovskan perhe pakeni kotoaan Hersonista maaliskuussa 2022, kaksi viikkoa sen jälkeen, kun Venäjän hyökkäyssota oli alkanut. Venäläiset sotilaat olivat jo näköetäisyyden päässä, läheisellä auringonkukkapellolla. Heidän sotakalustonsa jatkui silmänkantamattomiin. Tieto evakuointisaattueesta tuli viime hetkellä. Tankkien ja sotilaiden valtaaman pellon erotti Kulykovskan perheen pihasta enää yksi syvä oja.

Kulykovskan perheen talon vastapäiselle pellolle on hylätty venäläinen rynnäkköpanssarivaunu.

Lähtö oli nopea. Mukaan pakattiin vain tärkeimmät asiapaperit ja vähän vaatteita. Lemmikkikyyhkysille kaadettiin kaksi pussillista ruokaa, että ne eivät nääntyisi nälkään. Perheen koirat päästettiin vapaaksi. Sitten oli jo aika mennä. Autosaattue lähti Pravdyne-kylän toiselta laidalta. Tyttäret Viktoria ja Anastasia istuutuivat ensimmäiseen autoon, vanhemmat toiseen. Matka alkoi. Niin Kulykovskan perhe liittyi tuona päivänä suureen pakolaisten joukkoon. Silloin he vielä ajattelivat, että voisivat palata kotiin. Toivottavasti niin pian, että kyyhkysille ei tulisi nälkä. Perheen taloudellinen tilanne oli ollut vaikea jo ennen sotaa. Vanhemmat tekivät maataloustöitä läheisillä pelloilla. Ruoka saatiin lähinnä omasta puutarhasta: perunoita, punajuuria ja porkkanoita varastoon, tomaatteja ja kurkkuja säilykkeiksi, omenoita ja päärynöitä hilloksi. Työ ja toimeentulo jäivät kodin mukana. Siksi Svitlana Kulykovskan oli pakko palata kesän jälkeen. Hänen tarkoituksensa oli hakea kotoa säilykkeitä ja vaatteita. Uusiin ei ollut varaa.

Viktoria, Anastasia ja Svitlana Kulykovska koulun pihalla. Pravdynen kylän koulu vaurioitui pahoin pommituksissa. Tytöt ovat käyneet sodan alusta asti etäkoulua.

Venäläiset olivat miehittäneet kylän. Kulykovska kysyi heiltä, voisiko hän hakea lapsilleen ruokaa ja vaatteita. Yksi sotilaista vastasi. “Sen kun menet, mutta älä tule tapetuksi.” Ja sitten: koirien ruumiit pihalla. Keskellä pihaa lojuivat perheen saksanpaimenkoira Tyson, staffordshirenterrieri Nika ja sekaroituinen Barbos. Mutta se oli kotiinpaluun järkytyksistä vasta ensimmäinen. Kyyhkysten häkki oli tyhjä. Puutarhasta ei ollut jäljellä mitään. Tankit olivat murskanneet puut, pensaat ja kasvimaan. Kotitalon katto oli rikki monesta kohtaa. Ikkunat säpäleinä. Vaaleansinisen talon päätyseinässä ammotti reikiä, jotka oli ammuttu panssarivaunun tykillä. Aukkojen ympäriltä tapetit olivat palaneet mustaksi.

Kulykovskan perheen kotitalo ulkoa. Talon seinää on ammuttu rynnäkköpanssarivaunulla ja ikkunat ovat särkyneet.

Näkymä Kulykovskan perheen talon sisältä. Taloa ei voi enää korjata, sillä se on niin pahoin vaurioitunut.

Vuosien saatossa Kulykovskat ovat remontoineet taloa. Heidän asentamansa tapetit ovat mustuneet tulituksissa.

Sisällä oli saastaista. Kulykovskasta näytti siltä, että paikkoja oli hajotettu tarkoituksella. Hän ei halunnut ottaa talosta mitään. Se ei ollut enää koti. Yhdeksän kuukautta myöhemmin venäläiset sotilaat on ajettu pois kylästä. Kulykovskan talon seinään on ulko-oven oikealle puolelle maalattu valkoisilla kirjaimilla teksti: Kunnia Ukrainan asevoimille. Kyyhkyslakka on edelleen tyhjä.
Juttu jatkuu 3D-näkymän jälkeen.

Anastasia (14 vuotta) ja Viktoria (17 vuotta) synnyinkodissaan.

## Olhan piano Olha Burykina asui samassa huoneessa koko elämänsä ajan. Hän kärsi nuoresta asti vakavasta masennuksesta ja muista mielenterveysongelmista. Natasha Burykina yritti etsiä tyttärelleen apua muun muassa taideterapiasta ja musiikista. Siksi Olhalla oli huoneessaan piano.

Volodymyr Burykin tuhoutuneen kotinsa eteisessä.

Kuudes päivä kesäkuuta 2023 venäläiset räjäyttivät Kahovkan padon. 18 miljoonaa kuutiometriä vettä syöksyi liikkeelle. Vesimassat virtasivat voimalla myös Pryberežnyi-kujalle, jossa Burykinit asuivat. Vesi alkoi vyöryä asuntoon puolenpäivän aikaan. Olha pelkäsi monia asioita. Vedentulo sai hänet hätääntymään. Olha sulkeutui huoneeseensa eikä uskaltanut tulla ulos. Vanhemmat yrittivät houkutella häntä, mutta turhaan. Tulvavesi oli jääkylmää ja se nousi nopeasti. Vanhemmat eivät tienneet, mitä tehdä. Lopulta he jättivät Olhan huoneeseensa. Viimeiseksi äiti kehotti Olhaa nousemaan sängylle. Hän kutsui tytärtään rakkaaksi.

Burykinien perheen koti oli Hersonissa Korabelin alueella. Siellä lähes kaikki talot vaurioituivat asuinkelvottomiksi, kun venäläiset räjäyttivät Kahovkan padon. Perhe on kantanut irtaimistoa kuivumaan pihalle.

Tulvan tuhoamissa seinissä näkyy veden pieksemiä olkia ja savea.

Ylienkeli Gabriel -ikoni Burykinien kodin ikkunalaudalla.

Sitten vanhemmat kiipesivät talon vintille. Kun vesi nousi sinnekin, he kipusivat kattotuoleille. Volodymyr Burykin hakkasi talon rakenteita metallitangolla, jotta joku kuulisi heidät. Lopulta hätätilaministeriön pelastajat tulivat hakemaan heidät kumiveneellä. Silloin Olha oli jo hukkunut.

Olha Burykinan kuvaa koristaa musta surunauha paikallisen tavan mukaan.

Volodymyr Burykin menetti Kahovkan padon tuhossa tyttärensä.

Hänet löydettiin 16 päivää myöhemmin huoneestaan, pianon päältä. Yksi niistä päivistä oli hänen syntymäpäivänsä. Olha olisi täyttänyt 41 vuotta.
Juttu jatkuu 3D-näkymän jälkeen.

Tulvavesi heitteli pianon ja huonekaluja sekä vei mennessään tapetit ja rappaukset.

## Sodan keskellä syntynyt Raskaustestiiin piirtyi kaksi viivaa. Kateryna Kolotylo näytti testin miehelleen Ivanille. Tämä sanoi välittömästi: pidetään se. Osa läheisistä oli eri mieltä. Lapsen synnyttäminen pakomatkalla tuntui pelottavalta. Kateryna ja Ivan pysyivät päätöksessään. Andri syntyi keskelle sotaa.

Perheen isä Ivan Kolotylo ja esikoispoika Serhi. Taustalla perheen äiti Kateryna Kolotylo ja Andri-vauva.

Kolotylon perhe asuu Myrnen kylän laidalla. Perheen isovanhemmat muuttivat nuorina alueella olleeseen kolhoosin töihin.

Myrnen kylä sijaitsee peltojen keskellä. Suorat kadut halkovat kylää talojen ja puutarhojen välissä. Kolotylon perhe asuu jälleen laitimmaisella kadulla. He pääsivät palaamaan kotiinsa yli vuoden kestäneen pakomatkan jälkeen. Toisin kuin yleensä sota-aikaan, palaajia oli yksi enemmän kuin lähteneitä. Nyt talossa asuvat Kateryna, Ivan, kolmevuotias Serhi ja Andri. Lisäksi isovanhemmat, ja tällä hetkellä myös serkkupoika. Ensimmäisenä takaisin tuli Ivan. Aluksi hän ei osannut tehdä mitään. Urakka tuntui mahdottomalta.

Andri syntyi keskellä sotaa Dunajivtsissa tuhannen kilometrin päästä kotikylästään.

Juttu jatkuu 3D-näkymän jälkeen.

Andri syntyi keskellä sotaa Dunajivtsissa tuhannen kilometrin päästä kotikylästään.

Pikkupojat leikkivät seinän edessä, pienempi pojista osoittaa puusta tehdyllä leikkiaseella toista.

Sota näkyy lasten leikeissä. Taustalla Kolotylojen vajan ulkoseinä. Myös kotitalon ulkoseinät vaurioituivat sirpaleista ja luodeista. Perheen isä Ivan Kolotylo paikkasi ne laastilla ja kivillä.

Naapurin avulla korjaustyöt saatiin alkuun. Ensin korjattiin katto, sillä makuuhuoneisiin satoi sisään, ja lattiat olivat mudan peitossa. Talon ikkunoita paikattiin ensin muovilla, mutta se ei kestänyt. Uudet ikkunat tilattiin Dniprosta. Seinät tilkittiin puukuitulevyllä, laastilla ja kivellä. Osa talosta on yhä poissa käytöstä romahtamisvaaran takia. Ivan on pystyttänyt väliaikaiset pilarit tukemaan kattoa, mutta huoneissa ei ole turvallista oleskella. Remonttiin tarvitaan rahaa. Myrnessä ihmisten elanto on pitkään tullut pelloilta. Kolotylon perhe haluaisi jatkaa viljelyä. Siinä on ongelma: miinoja on kaikkialla.

Serkukset Oleksandr ja Serhi ovat keränneet hylsyjä kotipihalta ja sen ympäristöstä.

Serkku Oleksandr juoksee Kolotylon perheen vajan edessä, joka on täynnä sodan jälkiä.

Pelloista pitää maksaa valtiolle veroa, vaikka niitä ei miinavaaran takia voi viljellä. Kylän asukkaat ovat kirjelmöineet asiasta valtiolle ja pyytäneet apua miinanraivaukseen. Ukrainaa pidetään tällä hetkellä maailman miinoitetumpana maana. Raivaustyö tulee kestämään todennäköisesti vuosikymmeniä. Myrnen kyläläiset odottavat yhä viranomaisten vastausta ja vapautusta veroista. Miinanraivaajia ei ole näkynyt. Siksi Ivan Kolotylo aikoo ostaa metallinpaljastimen ja aloittaa miinojen ja muiden räjähteiden raivaamisen itse. Ensin täytyy vain saada myytyä toinen perheen traktoreista.

Julkaistu: 24.2.2024 Toimittaja: Viivi Berghem Yhteystoimittajat: Maksym Stryzhevskyi & Svitlana Horieva Käännös: Jura Zub / Katja Juutistenaho / Belinda Bäckman Kuvat ja 3D-skannaus: Benjamin Suomela Ulkoasu ja 3D-mallien muokkaus: Annukka Palmén-Väisänen Visuaalinen tuottaja: Tatu Blomqvist Koodi: Antti Saarenpää Apulaistuottaja: Marikki Oras Tekstin editointi: Venla Rossi Tuottaja: Marko Lönnqvist Vastaava tuottaja: Laura Vehkaoja Vastaava toimittaja: Ville Vilén